Oletko koskaan mykistänyt televisiosta ääntä katsellessasi pelottavaa elokuvaa? Jos olet, niin varmaankin huomasit miten merkittävä vaikutus äänimaisemalla onkaan. Äänitehosteilla voidaan tarjota paljon informaatiota, kuten sijainti, vuorokaudenaika ja tunnelma. Äänimaiseman tehtävä on tukea visuaalista kerrontaa, vahvistaa juonta ja pitää katsoja kiinnostuneena.
Äänisuunnittelu tarkoittaa siis kaikessa yksinkertaisuudessaan äänten luomista ja editoimista tiettyä tarkoitusta varten, esimerkiksi peleihin, sovelluksiin, elokuviin, videoihin… no, oikeastaan mihin tahansa. Kuten kaikenlaisessa suunnittelussa ylipäätään, äänitehosteita luodessakin täytyy ottaa tarkoin huomioon niiden käyttötarkoitus. Peleissä esimerkiksi rajoituksia asettaa muun muassa se paljonko pelissä on muistia ja millaisilla laitteilla peliä pelataan.
Äänitehosteita kannattaa käyttää harkiten, ettei äänimaisemasta tule kaoottinen sekametelisoppa. On mietittävä äänimaiseman yhteensopivuutta ja äänten priorisointia, ihan kaikelle ei voi antaa ääntä vaan täytyy miettiä kokonaisuuden kannalta parhaita ratkaisuja. Usein äänisuunnittelu onkin onnistunut juuri silloin, kun katsoja ei sitä erityisesti noteeraa, mutta tunnelma lässähtäisi jos ääniraidan poistaisi.
Äänisuunnittelun termiviidakko
Ensiksi äänet voidaan jakaa diegeettisiin ja ei-diegeettisiin ääniin. Diegeettinen tarkoittaa ääntä, jonka lähde on näkyvissä kuvassa, tai jonka läsnäoloon tarina vahvasti viittaa. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset toimintoihin ja esineisiin liittyvät äänet sekä vuoropuhelut. Yksinkertaistettuna määritelmän voisi paketoida niin, että diegeettiset äänet ovat sellaisia, jotka tarinan hahmot kuulevat ja ei-diegeettiset vastaavasti sellaisia ääniä, jotka yleisö kuulee, mutta tarinan hahmot eivät. Näitä voisivat olla esimerkiksi tunnelmamusiikki ja kerronta. Diegeettiset äänet voidaan jakaa vielä kuvansisäisiin (synkroninen) ja kuvanulkoisiin (asynkroninen) ääniin.
Ympäristön äänet
Ukkonen, tuuli, kaupungin äänet tai vaikka linnunlaulu. Nämä ovat taustaääniä, ambienssia, tunnelmanluojia. Hienommilta nimiltään tilaääniä ja atmosfäärejä. Olit sitten missä tahansa, joitakin ääniä siellä varmasti on. Yksin huoneessasi istuessasikin kuulet todennäköisesti jonkinlaista huminaa, ehkä autoja ikkunan takana. Nämä ovat niitä ääniä, jotka maalaavat tilanteesta, ajasta ja paikasta kuvan, mutta eivät suoranaisesti liity mihinkään toimintoon. Ambienssiäänet vaativat todennäköisesti hieman editointia, jotta äänimaisema pysyy johdonmukaisena, mutta ei ole häiritsevän toistuva, tai liian hektisen oloinen.
Toimintoäänet
Askeleet, oven avaaminen tai sulkeminen, lyönti tai potku, esineen putoaminen. Ääniä, jotka ovat tapahtumien seurausta. Olivatpa käytetyt äänet sitten itse äänitettyjä, valmiista äänikirjastoista poimittuja tai ohjelmistoilla kehitettyjä, parhaat lopputulokset syntyvät usein eri ääniä yhdistämällä ja kerrostamalla. Toimintoäänien yhteydessä puhutaan pisteäänistä (spot effects), Foley-tehosteista ja erikoistehosteista (special effects).
Pisteäänet ovat lyhyitä, yksittäisten tapahtumien tai esineiden ääniä.
Foley käsitteenä viittaa ennemmin äänientekotapaan, mutta niistä puhutaan myös omana kategorianaan. Foley-tehosteet ovat kuvaan jälkikäteen äänitettyjä, usein luonnollisia ääniä, kuten vaatteiden kahinaa tai askelten ääniä. Foley-äänet ovat pisteääniä, mutta kaikki pisteäänet eivät ole välttämättä Foley-ääniä. Foley voidaan kirjoittaa isolla alkukirjaimella, sillä se on nimetty kehittäjänsä Jack Foleyn mukaan.
Erikoistehosteina puolestaan puhutaan äänistä, joita ei todellisuudessa ole olemassa, vaikkapa avaruusalusten ja fiktiivisten olentojen äänet.
Äänimaiseman tasapaino
Luovat ratkaisut ja tarkkaan mietityt äänikombinaatiot menevät hukkaan, jos äänimaisemaa ei ole miksattu huolellisesti. Jos toimintoääniä ei kuule kunnolla tausta-ambienssin alta, jos askelten äänet ovat vääränlaiset tai vaatteiden kahina on miksattu liian pintaan, voi äänimaisema olla häiritsevä tai kiinnittää huomion väärään asiaan. Myös taustamusiikki ja mahdollinen spiikki tai dialogi tulee huomioida miksauksessa, muutoin lopputulos voi olla se, että joku äänistä ’särkee’, tai puhe ei kuulu muiden äänien alta riittävän selkeästi. Silloin kun äänimaisemassa on sanoja, ne täytyy saada esiin. Sama pätee musiikkikappaleiden lauluraitojen suhteen. Olivatpa ääniefektit tai kitarariffit kuinka hienoja tahansa, on kuulijalle äärimmäisen työlästä kuunnella mainosta/laulua/videota/mitä vaan, jos hän ei erota siinä olevia sanoja pinnistelemättä. Tämän tulisi siis olla miksauksessa prioriteetti numero yksi.
Mikäli tuotantoketjussa on useampia toteuttajia, olisi hyvä kommunikoida alusta lähtien millaisia ääniä tuotannossa tullaan käyttämään ja mahdollisuuksien mukaan antaa ääniteknikon hoitaa ääniraitojen miksaus viimeisenä, kun kaikki on jo paikoillaan.
*
Summasummarum; äänitehosteita voisi verrata vaikka ruoan valmistamiseen. Hienosti kuvattu video tai mehevä pihvi on varmasti ihan kiva sellaisenaankin, mutta kun lisätään sopivasti mausteita, kokonaisuus maistuu vielä mielekkäämmälle!
Puhumme äänitehosteista lisää tulevassa artikkelissamme, jossa perehdytään Foley-äänien maailmaan.
